Hormonitoiminta nosti taas painoa ylöspäin ja olin kuolla vaa´alla aamulla. Uusi ennätys rikottiin, mutta se on paha muisto vaan parin päivän päästä! Huomaan että tämä keventäminen on tosi vaikeaa jostain syystä. Voi tietysti luetella selviä asioita; stressi, keskittymiskyvyn puute, epäsäännölliset työajat, unen rajallisuus, muut härdellit ympärillä, vapaa-ajan puuttuminen, säännöllisyyden puuttuminen, työuupumus. Ennen auttoi se, että ajattelin vain yhtä päivää kerrallaan ja sen yhden päivän onnistumista syömisen ja liikkumisen suhteen. Mutta kun tulee jotain akuuttia, huomaan miten helposti päätyy taas ajattelemaan että sittenkun, sittenkun, kunhan tästä pääsen niin sitten.

Äitienpäivän päivällinen ja kaakku veti heti käyrää ylöspäin. Tästä ei siis saa livetä yhtään. Olen aika hyvin saanut muutoin sisäistettyä ruokailutottumusta. En syö ennenkuin on nälkä, ei mitään pula-ajan mentaliteettia (syödään ainakin saadaan ruokaa näkyviin..). Olen joskus useamman kerran huomioinut miten pienellä ihminen tulee toimeen. Energiamäärällä siis. Homma muuttuu sitten kun alkaa liikkumaan. Tässä välissä on pakko sanoa että viime viikonloppuna pyöräiltiin taas reilut 17km..

Selvitin, että työpaikan kuntosalilla on juoksumatto. Mahtavaa. Koitan päästä sinne loppuviikosta. Tämän hetken akuutti tilanne nimittäin estää liikkumisen hetkeksi. Tai täytyy ottaa varovaisemmin pari päivää. Sain kauhean hermo-lihaspinneen kaulaani ja tarvitsen apua kun teen normaaliaskareita. Käsi ei nouse ilman kipua ja kaularanka oli jumissa. Huom: oli. Sain apua kiropraktikolta ja tulehdus alkaa laskea. Kipu vielä tuntuu tämän päivän ja ehkä hieman huomennakin. Ylihuomenna torstaina uskon olevani taas kunnossa. Joko tutustun saliin silloin ennen töitä tai sitten perjantaina. Koska teen tämän viikon iltaa, on ainoa aika n.13-14 välillä. Se käy oikein hyvin. Syön kevyen aamupalan ja pienen välipalan, käyn juoksemassa testihengessä juoksumatolla, sitten suihkuun ja töihin. Katsotaan miltä tuntuu. Monet eivät pidä työpaikan yhteydessä olevista saleista, sillä no.. siellä on hikisiä työkavereita (!) ja toisaalta pitää sinnitellä työpaikassa vielä ennen tai jälkeen pitkän päivän, eikä sitä malta tehdä millään. Minulle se ei ole ainakaan ennen työaikaa mikään ongelma.

Väsymyksestä ja edellämainituista reaalielämän ongelmista huolimatta koitan keskittyä nyt tähän asiaan. Onhan se jo puoli voittoa jos paino pysyy ennallaan, eikä ainakaan nouse (Siitäkin lipsuin, mutta vain hormonitoiminnan takia!). Ehkäpä vaikeinta on kohdallani se, että tasapainoilen liian vähän ja liian energiapitoisen syömisen välillä. Eli usein syön liian vähän, jolloin keho menee säästöliekille. Silloin ei todellakaan kevene. Toisaalta taas sitten kun syön, niin syön ehkäpä sellaisia ruokia, joissa on liikaa energiaa. Tähän toimisi varmasti se, että söisin aina töissä vaan työpaikan omassa ruokalassa (vaikka se aika mauton paikka onkin, siis ruoaltaan) ja käyttäisin lautasmallia.

On jännä juttu, että kun sinänsä tiedostan hyvinkin helposti miten yksinkertaisesta asiasta on kysymys. Kuluta enemmän kuin syöt, tai syö vähemmän kuin kulutat, niin homma ei vaan toimi niin simppelisti. Elämä on niin täynnä kaikkea huolta ja tilpehööriä ettei pysty keskittymään yksinkertaisiin asioihin. Tiedän että minun on aina ollut vaikeaa sanoa ei. Ehkä se heijastuu elämäni lisäksi myös syömiseeni..