Noniin. Toivotaan että tämä liittyy hormoneihin, jotka jylläävät erityisesti kerran kuukaudessa. Kauhea turvotus; särky ja tunnottomuus samaan aikaan. Buranaähky ja paha olo. Ja vaaka näyttää 71,9kg! Toivon ja rukoilen (ihan kuin se olisi näistä kahdesta kiinni), että hetkellinen painonnousu liittyisi kuukautisiin. Toisaalta, myönnettäköön, tänä viikonloppuna join siideriä ensimmäistä kertaa varmaan kahteen kuukauteen. Söin myös sipsejä kun niitä oli tarjolla. Ja suklaatakin.. VOI EI! Ihan omaa syytä. Koitin korjata tilannetta syömällä aamupalaksi vesimelonia ja myöhemmin rasvattoman jogurtin. Kohta lähden ulos lenkille.

Minua harmittaa että joutuu käymään niin paljon töissä, koska se häiritsee kunnon kohotustani. Kun en ole töissä, siirrän tavaroita: pakkaan ja kannan ja lopuksi puran. Muutto on meneillään ja tuntuu että se on jatkunut jo ikuisuuden. Selkä huutaa hoosiannaa iltaisin. Säilytystiloja ei ole nimeksikään ja niinpä kamat pyörivät olohuoneessa jatkuvasti tiellä ja nenänedessä. Koitan sinnikkäästi käydä laatikko laatikolta tavaraa läpi ja onneksi osa niistä menee aina kirppikselle tai suoraan roskiin. Olen saanut askeesi-ajatusmallin toimimaan aika hyvin tavaroiden kanssa. Toivoisin että osaisin toteuttaa sitä ahkerasti myös syömisessäni!

Huomaan että seuraan helposti mieheni ruokailutottumuksia enkä pysty pitämään omiani tarpeeksi hallussa. Olen tottunut syömään aika vähän. Olen aina ollut pieniruokainen. Perheessäni syötiin pienenä lämmin ateria vain kerran päivässä ja sitten välipalaa (yleensä paljon kasviksia ja kevyttä sillä olimme kasvissyöjiä kaikki tyynni). Nykyisin huomaan syöväni paljon myös silloin kun ei ole nälkä. Ja kokkaan usein miehelleni iltaisin kun hän tulee töistä, ja silloin tulee syötyä itsekin vaikka en sitä tarvitsisi. Jos syön niin paljon kuin nykyisin tulee syötyä, pitäisi minun liikkua joka päivä 1h. Pysyisi kurissa tuo vyötärön seutu paljon helpommin. Jos en liiku sitä määrää hieksi asti niin pitäisi vaan syödä vähemmän. Olen koittanut tehdä joskus niin, että syön päivällä vain salaatin ja jogurtin ja varsinainen lämmin ruoka vasta miehen kanssa yhdessä. Se onnistuu ajoittain ihan hyvin. Työni on kuitenkin niin epäsäännöllistä (minulla on kaksi työpaikkaa + keikkatyö päälle), että syöminenkin tuppaa olemaan epäsäännöllistä. Vaaditaan aika paljon keskittymistä että saisin ruokailut hoidettua säännöllisesti ja kunnolla ilman lisä- tai välipaloja. Voi tosiaan olla helpompaa ajatella asiaa niin, että päivä kerrallaan ja joka päivä liikuntaa se tunti. Ei tarvitse olla niin turhan tarkka syömisen määrän kanssa. 

Tämä pienoinen takapakki, jolta tämä ihan oikeasti tuntuu, aiheuttaa stressiä. Pystynkö tähän sittenkään? Huomaan (ehkä työuupumuksesta ja muusta uupumisesta johtuen) että kaikenlainen pieni tai suurempikin järjestely tai muutosten tekeminen tuntuu raskaalta. Minun pitäisi soittaa lääkärille parista asiasta ja se tuntuu aivan liian vaikealta. Pitäisi varata aika hammaslääkäriin, sekin on liikaa. Ulos lähteminenkin tuntuu jotenkin vaikealta vaikka iloitsen tosi paljon ihanasta auringosta ja keväästä. Linnut laulavat pihallamme yllättävän paljon. Mietin ahdistuneena montaa asiaa ja sitten huomaan että on tullut ilta ja ahdistun etten ole saanut tehtyä sitä mitä olisi pitänyt tai kannattanut, tai mitä olisin halunnut! Kierre, joka pitäisi saada loppumaan. Koitan hokea itselleni (ja usein miehellenikin) että yksi asia kerrallaan. Muuhun ei pysty, kuin yksi asia vaan kerrallaan. Eikä kukaan voi odottaa sinulta enempää, joten ota iisisti. Maailma ei kaadu näihin asioihin. Huomaan usein vaativani itseltäni moninverroin enemmän kuin kanssaihmisiltä. En tiedä miksi. Jos joku muu sano ettei ehdi tai pysty tai vaikka jaksa, hyväksyn sen muitta mutkitta. Kun on puhe itsestäni, olen ihan stressissä ja paineessa, kun PITÄISI PYSTYÄ PAREMPAAN JA EHTIÄ TÄMÄKIN. Joskus olisi syytä relata ja karsia kaikkea ohjelmaa ja tekemisiä pois vaan ilmoittamalla ettei ehdi. Merkkaamalla kalenteriin vaikka etukäteen raksi: EI EHDI NYT!

Luulen että käyn tässä välissä ulkona ja jatkan sitten kirjoittamista. Aurinko kun paistaa vielä ja haluan kulkea ulkona ihanissa aurinkolaseissani!