Ninhän sitä sanotaan, minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Toki uskoinkin että osaan pyöräillä, mutta miltä se tuntuu ja miten nopeasti ehdin ajoissa junaan, se olikin se mitä jännäsin. Varustauduin kauden aloitukseen (viimeksi kausi alkoi yli 10vuotta sitten..) ostamalla pari lukkoa lainapyörään, ettei se heti katoaisi saman tien. Varasin aikaa hieman enemmän että varmasti ehtisin junaan jos vaikka uuvun ja läkähdyn jo ensimmäisessä mäessä. No suoritin reittini 5,4km n. 20-25minuutissa ja puljasin niiden typerien lukkojen kanssa sitten 10 minuuttia. Eli puoli tuntia yhteensä. Tuntui tosi hyvältä. Toki isot ylämäet olivat aika tiukkoja, eniten huomasin hapenottokykyni huonontuneen ja kylmä aamuilma kävi kurkkuun. Olen jossain vaiheessa joutunut hengittelemään astmalääkkeitä, kun sain pahoja hengenahdistuskohtauksia n. 5vuotta sitten, mutta onneksi ne menivät ohi. Melkein ajattelin, että pyöräilyn jälkeen voisi tulla kipeäksi sillä syvällä kurkussa pisteli ja tuntui pahalta. Mutta onneksi se meni ohi. Ja uskon että kun vaan jatkan pyöräilyä, niin varmasti sopeudun sitä mukaa kun kunto kasvaa.

Töiden jälkeen kävimme vielä muualla ja sain kyydin asemalle vasta puoli yhdeksän jälkeen illalla, jolloin pyöräilin vielä kotiin. Se vasta kylmältä tuntui! Mutta paree tottua. Olin ylpeäa että pyöräilin päivän aikana 10,8km! Ja etten vaan heittänyt pyörää paluumatkalla auton peräkonttiin!

Täytyy miettiä vaatetusta, jos hankkisi kevyen tuulitakin laitettavaksi peruskuteiden päälle kun iltaisin poljen takaisin. Seuraava pyöräilytyövuoro on ensi viikolla, melkein joka arkipäivä! Jotenkin uskon, että kun tästä tulee töihin tai paikasta toiseen liikkumiseen liittyvä toiminto (eikä vain kehän kiertämiseen liittyvä), pysyn paremmin harrastuksessa kiinni. Ehkäpä jossain vaiheessa ostan oman pyörän. Täytyy toivoa hyviä kelejä, ettei tarvitse sateessa liikkua. Vaikka ainakin juokseminen sateessa on ihan parasta!

Aamulla kävin puntarissa, 70,4kg. Tuntuu edelleen kauhean paljolta! Mutta edelliseen uh, jopa 71,9kg:n jo paljon paremmalta. Alaspäin, alaspäin! Tänään menen töihin vasta myöhään, joten ehdin hyvin käydä ulkona käpöttelemässä. Jaksaa paremmin töissäkin kun saa happea varastoon sitä ennen. Huomasin eilenkin että kun olin pyöräillyt aamulla reitin, tuntui työpäivä lyhyemmältä, tai jotain sellaista. Noniin.. todistettu juttu taas kerran. Jotta motivaationi kasvaisi entisestään, tein itselleni seurannan. Jospa laskeva käyrä kohottaisi tuntoja ja auttaisi pahimpinakin hetkinä. Ainakin nyt voin nauttia jo oikein kunnolla!