Niin, on kulunut yli kaksi viikkoa siitä, kun aloitin blogin ja kevennyksen. Aloitetaan siitä, mikä on hyvää. Olen seurannut syömistäni, huomioinut niitä heikkoja hetkiäni ja myös ruoan suhteen ehkäpä ongelmakohtia. Huomioiminen ja tiedostaminen on jo iso asia. Se että toteuttaa jotain olisi vielä isompi. Paino on siis edelleen samoissa. Olen kutenkin ehtinyt kiinnittää hieman enemmän huomiota itseeni, ettei ole ihan retuperällä..

Se mikä on yllättänyt itsessäni on että kun tulee muutos johonkin, yllättävä meno tai muu asia, esim. pidentyvä työvuoro, minulla on pian nälkä. Tai tunnen että tarvitsisin ruokaa. Epävarmuus = ruoka tuo turvallisuuden tunteen. Johtuuko johonkin lapsuuteen liittyvään?

En kuitenkaan osaa odottaa siihen todelliseen nälän tunteeseen, vaan kuvittelen vaan. Ehkä se olisi hyvä muistutus. Saa syödä kun nälkä kurnii. Sitten tiedän että oikeasti tarvitsen ruokaa. Ettei syö vain tavan vuoksi tai mieliteon.

Olen hienosti osannut kieltäytyä pariin otteeseen (epäterveellisestä) ruoasta. Ja varsinkin illalla tapahtuvasta syömisestä. Kuitenkin sitä edelleen tapahtuu ja inhoan itseäni jälkikäteen. Tulee vielä huono olo kaiken lisäksi. Yksi iso syy epävarmuuksiin ja turvallisuushakuisuuteen on jatkuva stressi. En tiedä miten olen selvinnyt tähän asti, enkä tiedä miten aion selvitä esimerkiksi toukokuun loppuun, sillä olen mielestäni venynyt niin paljon. Aivan liikaa. Tässä kuitenkin olen. Olen odottanut toukokuun lopun tilannetta nyt yli kaksi vuotta. Kun se on vihdoin käsillä, on vaikea uskoa sitä ja toisaalta alkaa ote herpaantua.

Koitan saada rennon ja mukavan otteen liikuntaan takaisin useamman taukopäivän jälkeen. Ehkäpä kävelylenkkiä huomenna..